Elämä ja ilmiöt herättävät ajatuksia, joita on kiva jakaa. Blogini kertoo minun ajatuksistani liittyen vähän kaikkeen: mediaan, julkkiksiin, elämään itseensä, omiin kirjailijahaaveisiini. Kirjat ovat kiinnostaneet minua aina, samoin ihmiset ja elämä.
Elämä on mielestäni suurin ja paras seikkailu, mitä ihminen voi saada. Ei aina niin helppoa, mutta miksi elämän pitäisi olla helppoa. Harva meistä oikeasti arvostaa helppoja asioita, vasta pieni tai vähän isompi ponnistus ja tavoitellun asian saavuttaminen omalla työllä antaa asialla arvon. Ja se endorfiini, mikä virtaa silloin suonissa.
Mediaa ei voi välttää. Se pursuaa joka puolella. Montakohan tuntia minultakin menee päivässä lehtiin, kirjoihin, telkkariin, nettiin. En uskalla edes laskea, enkä ole mielestäni edes mikään himokuluttaja. Facebook on uusin aluevaltaus.
Syksyllä aloin seuramaan jostain syystä keskustelua Hymyn palstoilla Johanna Tukiaisesta. Myöhemmin opin, että keskustelua pyörittävät Näädät, minkä nimen Tuksu oli heille antanut. Ihmettelin ja hämmästelin sitä intoa, millä Tuksun sanomisia ja tekemisiä seurattiin, jopa stalkkaukseen asti. Edelleen ihmetten Tuksua, hänen julkisuuttaan, hänen sanomisiaan, hänen kykyään puhua sama asia tänään näinpäin ja huomenna aivan toisinpäin. Rehellistä valehtelua. Minkä fiktiivisyyden mestarin kirjallinen maailma onkaan hänessä menettänyt!
