keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Elämä on...

sitä mitä itse haluaa sen olevan. Uskon vahvasti siihen, että jokainen voi kirjoittaa käsikirjoituksen omalle elämälleen. Uskon myös taolaiseen viisauteen, että elämässä kannattaa mennä myötävirtaan, kuullostellen kulloisiakin virtauksia. Ja vaikka aina ei juuri sillä hetkellä tietäisi, miksi tämäkin kärsimys täytyy käydä läpi, myöhemmin voi ymmärtää, että niin se elämä kuuluikin mennä silloni. Menneeseen ei kannata jäädä kiinni.

Menneisyyteen ripustautujista Johanna Tukiainen antaa oivan esimerkin. Hän on menossa naimisiin helmikuun lopussa, mutta aika ajoin palaa blogeissaan kaipailemaan entisiä poikaystäviään. Toinen on Johannan mukaan väkvaltainen psykopaatti ja toinen on pettävä narsisti. Molemmilla oli rahaa. Se tuntuu Tuksun mielestä pyhittävän kaiken. Tämä nykyinen sulho vaikuttaa arvoitukselta. Rikas hän ei ole. Rakastaako hän Tuksua oikeasti vai onko hän vain pelimies?

Aika näyttää. Peliominaisuuksai löytyy Tuksultakin. Vai miltä kuullostaa, että hän chattaillessaan kertoo erään tunnetun liikemiehen ( mainiten nimeltä) yrittäneen raiskata hänet. Jos näin oli, miksi hän ei vienyt juttua oikeuteen.  Samassa chatissa Tuksu nimittelee pressaa rumaksi lesboksi.

Noinkin kuuluisan henkilön kuin Tuksu  kannattaisi miettiä minkäläisen julkisuuskuvan itsestään antaa. Hän vastustaa itse nettiherjauksia ja syyllistyy samaan heti perään itsekin. Mutta hänhän onkin mielestään Suomen kaunein, kuuluisin ja rikkain julkkis. Miksiköhän hän sitten kerjää juotavaa kapakoissa. Onko hän myös pihi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti